JOULULAHJOJA

Rakkaalle aviomiehelleni tein säärystimet, jotta hän tarkenee pakkaslenkeillä paremmin. Nilkat kuulemma meinaavat jäätyä kylmällä juostessa ja pyöräillessä. 

Päätin kutoa hänelle myös rannekkeet, etteivät ranteetkaan jäädy lenkillä. Piirtelin erilaisia pöllöjä ja niiden pohjalta suunnittelin kirjoneuleohjeen tähän pöllöön. Kämmenpuolelle tein kuusia ja tähtiä. Käytännössä pöllö sitten osoittautui liian isoksi kuvioksi rannekkeisiin, joten teinkin lapaset. Ja lapaset olivat liian kapeat mieheni käsiin, joten taidan ottaa ne omaan käyttööni ja tehdä hänelle uudet ;)

Tein lapaset myös äidilleni koukkuamalla. Vaaleanharmaa on silkki-villaa ja tumman harmaa koirankarvalankaa. Peukaloksi tein kiilapeukalon elämäni ensimmäistä kertaa! Näistä tuli ihanan lämpimän tuntuiset, toivottavasti ne ovat sitä myös käytössä. Kukat virkkasin koristeeksi ja keskelle kiinnitin napit. Tämän näköiset niistä tuli:

Vesseli ja Veijari löysivät paketeistaan huopatossut. Minulla oli tarkoitus tehdä näihin myös jonkilaiset varret, mutta en ehtinyt. Toisaalta malli oli niin hyvä, että se näyttää hyvältä ilmankin! Veijarin tossut olivat niin reilut, että mahtuvat varmaan vielä ensi syksynäkin ;) Väri on oikeasti tumma petroli, mutta se ei jostain syystä näy kuvissa.

KURKISTUKSIA PUKIN KONTTIIN JA MUUTA JOULULOMALLA LUOTUA!

Näitä kaulahuiveja innostuin tekemään oikein urakalla. Helppoa ja nopeaa :) Ensimmäisenä valmistui sininen huivi itselle ja siihen perään muutama muukin lahjaksi. Ohje on Kauhavan kangasaitan sivuilta hieman muunneltuna.

Tässä myös yksi huivi viime talvelta. Pitsihaarukalla haarukoitua haarukkapitsiä! Lanka on Dropsin alpakkaa.

Tampereen messuilta ostin myös hamppulankaa luutujen kutomista varten ja niitäkin on joluloman aikana syntynyt useampia, osa itselle osa lahjaksi! Vielä riittää lankaa pariin luutuun. Kuviot on tehty oikeilla ja nurjilla silmukoilla ja reunassa on rapuvirkkausta. Sydänluutu on minun suosikki!

12.12.2012 siskoni meni kihloihin ja lahjaksi tein "Rakkauslapaset". Tällaiset niistä tuli:

Pojille valmistuivat uudet villaliivit sopivasti näihin koviin pakkasiin. Ostin kirpparilta villapaitoja ja pesin ne koneessa niin, että ne hieman huopuivat eivätkä purkaantuneet leikatessa. Leikkasin ja ompelin liivit käsin. Reunat huolittelin pykäpistoilla. Vesseli sai liiviinsä kalan ja Veijari omasta toiveestaan karhun!Ohuista villapaidoista tuli ohutta huopaa, joka toimii loistavasti lisälämpönä haalarin ja villapaidan alla paukkupakkasilla ja lämmittää sopivasti myös sisällä ohuen trikoopaidan päällä. Innostuin villapaitojen huovuttamisesta niin, että kirpparilta tarttui matkaan pari ylimääräistäkin. Niihin kehittelen vielä ideoita... Veijarille ehkä jonkinlainen lakki täytyisi saada :)

Toisen villapaidan hihansuista tein yhdelle ystävälle joululahjaksi rannekkeet. Nyt on ehkä pikkuisen verran lämpimämpi olla kylmällä työpaikallakin :) Näihin ihastuin niin, että taidan tehdä itselle samanlaiset!

Paperinarukukat ovat aivan uusi tuttavuus ja tässä ensimmäiset kokeilut niistä. Tämä seinäkoriste matkaa Veijarin kummitädille joululahjaksi. Kuvassa vaalealta näyttävä naru on oikeasti valko-hopeaa ja kaikkien kukkien keskellä on pieni tumman ruskea kukka, joka ei tuota taustaa vasten valitettavasti näy...

Tässä kaikki tällä erää! Loput lahjat kuvaan myöhemmin ja päivitän tänne. Kyllä loma on ihanaa! Vesselillä ja Veijarilla on poikkeuksellisesti muitakin innokkaita kaitsijoita kuin äiti ja isi, joten äiti on saanut heiluttaa puikkoja silmät kiiluen niin paljon, että jaksaa kevään opintoja pakertaa ;) Käsityöähky on siis (ainakin melkein) saavutettu tälle joulua!


Rentouttavaa, rauhallista, riemullista ja onnellista joulua! Huomenna se suuri päivä koittaa...

PAKKASPUUHASTELUA!


Opiskelutahti on ollut hirmuinen ja aika enemmän kuin kortilla, mutta siitä huolimatta on täytynyt näpertää jotain pientä ja nopeaa...ja ennen kaikkea rentouttavaa!

Vesselin ja Veijarin kanssa virittäydyttiin joulun tunnelmaan askartelemalla tonttuja. Pojat tekivät hienoja käpytonttuja, joista ei tullut otettua kuvaa ja minä tein tämän:

Lakki tavallista askarteluhuopaa, parta kikkaraista lampaan villaa ja vartalo pellavahuopaa. Sukkahousuista tehty nenä sopisi kuin nenä päähän, mutta en omista kuin yhdet sukkahousut enkä halunnut niitä uhrata tähän tonttuun, niin nenä jäi nyt uupumaan. Ehkä lisään sen sitten, kun sukkahousuihin tulee reikä ja joudun ostamaan uudet...


 Vanhaan risukranssiin kiinnitin kuumaliimalla käpyjä ja huopakukkia. Huopakukkia askartelimme Veijarin kanssa parina iltana syksyn aikana ja kävyt spray-maalasin jo joskus kesällä.

Kävin pari viikkoa sitten Tampereella käsityömessuilla ja Glope Hopen osastolta mieleen jäi vetoketjuista tehdyt rintakoristeet. En muista tarkalleen, millaisia ne olivat, mutta ajatus oli kiva ja tein oman version vetskarikukasta. Vesselin vanha reikäinen yöhaalari pääsi uusiokäyttöön turkooseihin kukkiin. Nappien alla on heijastinnauhasta tehty pikkukukka. Heijastin oli kyllä vaikea kuvattava, joten siksi nämä kuvat on näin suttuisia. Kaksi kukkaa lähti jo eteenpäin lahjaksi ja niistä ei tullut otettua kuvaa.

Joululahjoja on puikoilla useampikin kappale yhtä aikaa, toivottavasti ehdin saada ne valmiiksi ja ehkä laitettua jopa tänne asti.

Oikein makoisaa ja rentouttavaa joulun odotusta!

POIKIEN PESÄ

Viime kesän huonekalujen tuunausinnostuksen aikana tein myös tämän sängyn. Hartaana toiveena oli, että Vesseli ja Veijari alkavat nukkua omassa sängyssä aamuun asti, kun saavat nukkua vierekkäin samassa sängyssä, mutta... Välillä sellainen ihme tapahtuu ja välillä taas kaksi pientä tuhisijaa heräävät äitin ja isin keskeltä :)

Mieheni lyhensi vanhan 120cm leveän sängyn 150cm pitkäksi ja minä maalasin sen vaalean siniseksi ja tuputin sabluunan läpi koristeeksi leppäkerttuja. Leppäkertuilta puuttuvat edelleen silmät, saa nähdä saanko ne joskus tehtyä... Sängynpeitteen tein Veijarin vanhaan sänkyyn. Reunukset on tehty vanhojen farkkujen tilkuista. Tähän sänkyyn peite on kuitenkin liian pieni, mutta kangasarkussa odottaa jo uusi sängynpeitekangas ompelua. Eläin verhot ostin vuosi sitten jostain halpiskaupasta alle 2 eurolla. Ne olivat tosi pitkät, joten lyhensin niitä sen verran, että sain tehtyä myös kaksi koristetyynyä.

Tässä leppäkerttuja lähempää:

Sitten hieman tuoreempiin luomuksiin :) Kiireisellä opiskelijalla ei ole aikaa mihinkään kovin monimutkaisiin juttuihin tai ainakin ne vievät paaaaljon aikaa valmistuakseen. On mukavampaa tehdä jotain, joka valmistuu nopeasti! Tässä siis muutama nopea luomus :)

 Tämä heijastin on Veijarin huovuttama. Minä leikkasin sen ja ompelin heijastimet paikoilleen. Ripustusnauha on letitetty ohuesta kuminauhasta, jotta se joustaa, jos heijastin takertuu jonnekin kiinni. Sydämellinen heijastin lähti synttärilahjaksi ihanalle ystävälle <3

Eräänä aurinkoisena syyspäivänä keräsimme Vesselin kanssa lehtiä läheisestä metsästä ja koristelimme vanhoja risukehikoita. Tein risuympyrän ja -sydämen viime syksynä ja koristelin ne havuilla ja huovutetulla sydämellä. Nyt ne saivat vähän syksyisemmän ilmeen.


Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas opiskella :) Kuka sitä mitään syyslomia kaipaa, aivan yliarvostettua hommaa tuo lomailu...

SYKSY SYKSY TULLUT ON!

Kiertelin Anttilassa etsimässä jotain ihan muuta, kun jotenkin vahingossa harhauduin lankaosastolle ja löysin sieltä alennuskorista Novitan villaa ja silkkiä sisältävää Sylvia-lankaa. Se näytti niin ihanan pehmeältä ja lämpimältä, että pakkohan sitä oli ostaa... Minulla ei nyt liiemmälti ole aikaa käsitöille, joten paksu lanka, josta saa äkkiä valmista, sopii hyvin kuvioihin.

Sovitin joskus kaupassa hihatinta, jonka yksinkertainen idea jäi mieleen ja ajattelin kokeilla sitä joskus itse. Tässä nyt on lopputulos! Kudoin sileää neuletta suorakaiteen muotoisen kappaleen ja molempiin päihin pienet pätkät joustinneuletta. Taitoin kappaleen kahtia ja ompelin sivusaumoja sen verran, että käsille jäi sopivat aukot. Ja valmista tuli :)

Kynttilän valoa ja lämpimiä neuleita, niistä on syksyiset hetket tehty!

VIHKIHUOPA

Pitkästä aikaa! Muutto ja opiskelujen alku ja monet muut hälinät ovat vieneet aikani ja huomioni viime viikkoina niin tiiviisti, että blogin rustailu on jäänyt. Aika ei ole antanut periksi, vaikka halua kirjoittamiseen olisi ollut:) Toisaalta, enpä ole saanut tällä saralla mitään aikaiseksikaan...

Vietimme toista hääpäiväämme elokuun lopussa ja sen kunniaksi ajattelin laittaa tänne kuvia vihkihuovasta, jonka tein häitämme varten. Noh, se hääpäivä oli ja meni, mutta laitan ne kuvat tänne nyt, kun pidän taukoa tutkielman kirjoittamisesta!

Kaikki lähti siitä, kun jossain hääsivuilla surffatessani sain tietää, että kirkossa vihkipari seisoo toimituksen ajan vihkiryijyn päällä. Seurakunnilla on omat ryijynsä, mutta jotkut parit haluavat käyttää omaa ryijyä. Ryijyn uskotaan suojaavan hääparia pahoilta hengiltä (tai jotain sinne päin...). Sitten löysin nettikaupan, josta sai tilata huopataiteilijan tekemän vihkihuovan. Innostuin ja päätin, että haluan tehdä sellaisen meille! Huovuttamiskokemukseni rajoittui aika lailla ala-asteen ensimmäisillä luokilla tekemiini tossuihin, mutta sinnikkäästi aloin ottaa asioista selvää. Lainasin kirjastosta kirjoja ja hain ideoita. Suunnittelin mallia ja huovan kokoa ja selvitin paljonko siihen kuluu villaa. Haalin erivärisiä villoja sieltä täältä ja lopulta suunnitelma oli valmis. Äiti tuli avuksi toteuttamaan suunnitelmaa :)

Paperilla oli pienen pieni piirustus huopaan tulevasta kuvasta. Kylppärissä oli koko lattian peittävä muovi, jonka päälle asettelin villaa ensin isoina levyinä pohjaksi ja sen päälle aloin hahmotella kuvaa. Sitten laitoin tyynyn villojen alle ja neulahuovuttamalla kiinnitin kuvat pohjaan ja kaikki villat kevyesti toisiinsa.

Tämän jälkeen työ kasteltiin ja hierottiin kevyesti marseille-saippualla. Päälle levitettiin bambuverho ja koko komeus käärittiin rullalle. Sitten sitä vaan lattiaa vasten rullattiin ja rullattiin ja rullattiin ja rullattiin ja rullattiin... Välillä avattiin, lisättiin vettä ja saippuaa, paranneltiin käsin ja neulalla huovuttamalla huonoja kohtia, käännettiin 90 astetta ympäri ja taas rullattiin ja rullattiin ja rullattiin... Aikaa meni noin 8 tuntia!

 

 Kun villat olivat huopuneet ja pysyivät kunnolla kiinni omilla kohdillaan, huopaa luotettiin vuoroin kylmässä ja vuoroin kuumassa vedessä. Huopa oli niin iso, että en saanut puristeltua sitä huuhteluiden välillä käsin kuivaksi. Niinpä talloin siitä lattiaa vasten enimmät vedet pois ;)

Jostain olin lukenut, että huovutettaessa työ kutistuu noin kolmasosan ja olin ottanut sen huomioon työn kokoa mietiskellessäni. Mutta tämä työpä ei kutistunutkaan vaan se jäi aivan jättimäiseksi! Eipähän ollut ainakaan ahdasta siinä mieheni kanssa papin edessä seistessä ;)

Seuraavaksi huovutin samalla tekniikalla vihertävän sävyisen huovan, josta leikkasin piirtämäni kaavan avulla pihlajan lehtiä. Lehdet kiinnitin huopaan neulahuovutuksella. Veden ja saippuan avulla pyörittelin pihlajan marjat ja ompelin ne muutamalla pistolla kiinni. Huovutin marjoja muutaman kerrallaan aina kun ehdin ja jossain vaiheessa ne menivät hukkaan. Jouduin siis urakoimaan marjat uusiksi, minkä jälkeen valmiit pallot löytyivätkin. Voi, miten kiva..! Niitä löytyy kaapin perältä vieläkin :)

Neulahuovuttamalla jälkikäteen lisäsin myös ulpukat veteen ja seppeleen naisen päähän.

Viimeistelin huovan pellavaisella taustakankaalla, jonka käänsin etupuolelle kehyksiksi ja ompelin käsin kiinni. Taakse kirjailin häidemme päivämäärän ja alareunaan omat nimikirjaimet. Alla olevassa kuvassa vihkihuopa on valmiina käyttöä odottamassa. Kirkko-osuuden jälkeen  huopa ripustettiin hääpaikan seinälle ja häiden jälkeen kotimme seinälle.

Tunnearvoa tällä ainakin on mittaamattoman paljon, kun vaivaa ja työtunteja en säästellyt sitä tehdessäni.  Vaikka huovan monet virheet silmiini pistävätkin, on se silti minulle kaunis rakkautemme symboli.

Toivon, että Vesseli ja Veijarikin haluavat tätä huopaa isona käyttää, jos sille on tarvetta <3

APINAPÖKSELEITÄ

Pitkästä aikaa taas pökseleitä! Nämä suloiset apinapökselit matkasivat poikien pikkuserkkujen vaatekaappiin ja toivottavasti myös käyttöön :)

Lahkeensuihin kokeilin ommella resorit uudella tyylillä, mutta totesin, että vanhassa vara parempi! Ratkoin ja tein niinkuin ennenkin... Tosin edellisiin verrattuna näissä on se ero, että lahkeensuiden saumat on tikattu ylöspäin.

Uusia pökselikehittelyjäkin on päässä pyörinyt: Muutama päivä sitten lainasin Veijarin junapökselit Vesselille yöhousuiksi. Potalla istuessaan Vesseli hypisteli tyytyväisenä pökseleitä ja totesi: "Onat popselit!" eli omat pökselit... Ja nyt olen kuumeisesti miettinyt, miltä Vesselin popselit voisivat näyttää. Ehkä nekin näkevät päivän valon, kunhan tätä ideaa tarpeeksi kauan pyörittelee :)

Nauttikaa lämpöisistä aurinkopäivistä, kun niitä vihdoin ja viimein tälle kesälle tuli! Ja käykää uimassa...