JOULUTOHINAA

Joulu tuli ja meni ja lahjat löysivät oikeaan osoitteeseen, toiset ajoissa, toiset juuri ja juuri oikeaan aikaan ja toiset myöhässä. Koko syksyn olen kutonut lahjoja pukin kontiin pitkillä linja-automatkoilla ja melko paljonhan siinä on näyttänyt ehtivän! Yllätyin itsekin kun aloin kuvaamaan kaikkea, mitä olen tehnyt. Ompelukset on jääneet vähemmälle uuden ompelukoneen uupuessa edelleen, mutta tilasin Pökselit-merkkejä ja niitä varten oli pakko ommella jotain, että sai testata myös merkkejä :)

Pesukoneessa huovutettavia tossuja tein useammat. Aiemmin olen käyttänyt pääsääntöisesti Novitan Huopasta, mutta nyt kokeilin Dropsin Eskimoa ja ihastuin siihen. Lopputulos oli niin paljon parempi: huomattavasti paksumpi ja lämpimämpi!

Äitin kukkatossut (joista koira on jo villan himoissaan ehtinyt mutustella osan kukkista...):

Vesselin lumiukkotossut, joilla voi kipaista pihasaunaan ja paljuun (kunhan sitä pakkasta ja lunta joskus tulisi...):

Miehelle kissatossut (kuulin Veijarilta, että meille tulee kissa, jonka nimi on Eevertti. Miesväki oli jo keskenään asiasta jutellut...):

Kuvat tossuihin on neulahuovutettu jälkeenpäin. Kukat ja lumiukot tein omasta päästä, mutta kissaan otin mallia Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjasta.

Vesselin pakettiin tein myös tupsupipon, joka ristittiin heti paljupipoksi ensimmäisen käyttötarkoituksensa mukaan :)

Kummitytölle tein pitsihihattimen, mutta pahoin pelkään, että siitä tuli liian pieni...

Toiselle kummitytölle tein lapaset:

Kummityttöjen paketteihin värkkäsin mukaan myös napeista tehdyt korvakorut, yhdet säästin itselle :) Kuva on kyllä surkean huono...

Jouluverhot (joita riitti vain yksi per ikkuna) somistin pitsikukilla, joissa on nappi keskellä, jotta ne sopisivat paremmin yhteen niiden verhojen kanssa, jotka laitoin jouluverhojen pariksi ja joita riitti myös vain yksi per ikkuna :)

Vesseli ja Veijari saivat uudet kypärälakit jo joskus loppusyksystä ja niissä komeilee uudet Pökseli-merkit!

Joulupäivänä nautiskelin ompelusten parissa ja tein itselleni mekon. Alunperin siitä piti tulla huppari, mutta kangas ei  riittänyt hihoihin ja tämän kankaan pariksi ostamani yksivärinen punainen ei ollutkaan samansävyinen raitojen punaisen kanssa, joten päädyin tähän. Yhtään enempään joustofroteeraitakangas ei riittänyt.

Nyt uppoudun uuden vanhan talon sisustamiseen, tapetteihin, huonekaluihin, erilaisiin värisävyihin ja muihin unelmiin..! Lapset on sängyssä ja mies lenkillä, joten nyt on siis mitä parhain hetki siihen!

ELÄMÄSSÄ ON ILOJA JA SURUJA. TÄMÄN TEIN SURUA VARTEN.

Kummisetää syvästi kaivaten <3

PIPOPARAATI!

Viime viikonloppuna ompelin pipon jokaiseen päähän tässä talossa!

Vesselin vihreäraitainen lentsikkapipo:

Veijarin sininen luistinpipo:

Miehen oranssi-valkoinen kekkospipo:

Minun violetti tähtipipo:

Vesselille ompelin fleecepaidan jokunen aika sitten, mutta on jäänyt kuvaamatta aiemmin. Tähtikangas ja hupun vuoritrikoo on ihan uusia, mutta fleece on miehen vanhasta paidasta :)

Lumisadetta odotellessa syysloman kunniaksi! Taidan uppoutua takaisin sohvalle puikkojen ja lankojen pariin, ja katsoa jalkapalloa, Ranska-Suomi... (!?!)

PUIKOT VIUHUU!

Tämä villatakki valmistui jo kesällä, mutta on jäänyt kuvaamatta ja päivittämättä. Päällä tämä näyttää tosin karvan verran paremmalta kuin lattialla... Ohje on otettu kolmesta eri villatakista: silmukkamäärät yhdestä ja neulekuvion yhdistelin kahdesta muusta. Lanka on purettu vanhasta yli-isosta villapaidasta ja sitä riittäisi vielä varmaan ainakin lasten villatakkiin! 

Ensin tein tähän hupun, koska mielikuvissa se näytti niin hyvältä :) Mutta todellisuudessa se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, joten pitkin hampain purin hupun ja tein kaula-aukon ohjeen mukaan...

Tässä näkyy sivuilla oleva mallineule:

Ja tässä keskellä oleva:

Kuvaa takakappaleesta:

Tässä myös pari aikoja sitten tehtyä ja käyttämätöntä pipoa:

Taas on syntynyt uusi vauva tähän maailmaan ja tälle uudelle prinsessalle tein töppöset, jotka näyttivät SK:ssa niin söpölle! Yhden harjoitustossun jälkeen sain ihan kelvollisen parin aikaiseksi :)

Uusin tekele on Veijarin lapaset. Niistä(kin) tuli aluksi liian pienet, purkuhommien jälkeen sain tehtyä sopivat. Taidan edelleen kuvitella, että Vesseli ja Veijari ovat ihan pikkupoikia, kun kaikista vaatteista tulee liian pieniä... 

Ompelukoneen olen haudannut vaatehuoneeseen ja syvälle, kun sen kanssa meni sukset niin ristiin. Samoin kävi ompelukoneelle, jonka lainasin äitiltä... Lainasaumuri on ainut toimiva vehje ompeluun tällä hetkellä, joten kaikki ompeluprojektit on nyt hyllytetty! Mutta onneksi kohta on Oulun käsityömessut. Sieltä ajattelin katsella (ja ostaa) uutta ompelukonetta :) Mutta minkähänlainen olisi hyvä?

Olen kilistellyt puikkoja jo myös joulua ajatellen, mutta siitähän ei voi vielä kertoa täällä mitään ;)

JATKOAIKAA KESÄLLE, KIITOS!

 

Näillä sukilla se onnistuu! Jokin aika sitten tein itselleni ensin varvastossu-villasukat, että tämäkin vilukissa voisi nauttia kesästä vähän pidempään. Sitten kilistin puikkoja lisää ja Vesseli ja Veijarikin saivat omakseen ohuet kesäsukat :) Mustikka-aikaan valitsin mustikkavärit!

 VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ
Muutto-urakka on (taas) tältä erää paketissa ja minulla on aikaa keksittyä vaikka bloggaamiseen ;)

Käsitöitä ei juurikaan ole kesän aikan syntynyt, mutta tässä muutama aikaansaannos. Tein aiemmin Vesselille viidakkokankaasta t-paidan, jonka pojat ristivät tinga-tinga-paidaksi (Pikku Kakkosen lastenohjelman mukaan) ja Veijari oli niin kateellinen Vesselille paidasta, että lupasin tehdä hänelle oman. Viidakkokangasta ei riittänyt koko paitaan, mutta onneksi tämäkin kelpasi!

Myös Vesseli sai saman ompelutuokion aikana uuden kierrätys-t-paidan. Raitakangas on minun vanhasta topista ja valkoinen kangas miehen vanhasta paidasta. Lopputulos ei ollut yhtä mieluisa Vesselin mielestä, koska paidassa ei ollut tinga-tinga-kangasta... Mutta hyvin kelpasi silti päälle :)

 

 Olen jo kauan suunnitellut liitutaulun tekemistä pojille ja maalikin on odotellut inspiraatiota kaapissa melkoisen kauan. Kesälomareissulla Koiramäessä se inspiraatio (lue:ajatus idean kopioimisesta) sitten iski. Siellä oli maalattu taulunkehysten taustalevy liitutaulumaalilla, joten minäkin marssin kirpputorille ja ostin vanhat kehykset. Koko perheen voimin niitä hiottiin ja maalattiin ja hieno tuli!

Veijari on erityisen innokas rakennus-, remppa- ja nikkarointimies ja loihti papalle synttärilahjaksi naulakon kattoremontin jämäpuista. Ja äiti on ylpeä :)

 Kaverini sai vauvan jo viime syksynä, mutta emme ole päässeet uutta prinsessaa katsomaan. Vauvalahja vanheni siis kaappiin, joten kudoin tyllerölle pipon ensi syksyksi. Toivottavasti sopii!

Pökselipajakin käynnistyi hetkeksi heinäkuussa ja tein kahdet pökselit. Toiset päätyivät serkun jalkaan kiitokseksi ainaisesta vieraanvaraisuudesta ja toiset sai Veijarin ja Vesselin parin kuukauden ikäinen pikkuserkku (kasvuvaraa on, kyllä!).

Päästin itseni yhdeksi illaksi kankaidenostelukiellosta ja tilasin uusia kankaita, joista on tehtynä jo uusia pökselisuunnitelmia. Pökselipaja saattaa hyrähtää käyntiin taas yllättävänkin pian, ompelukärpäsiä on tuntunut pörräävän täälläpäin viime aikoina siihen malliin ;)


Nauttikaa loppukesästä!
Ps. Uintivedet oli vielä eilen ihan lämpimiä!

UNISEX FARKKUHAAREMIT

Pitkästä aikaa taas täällä!  Sain jo kauan aikaa sitten päähäni, että haluan kesäksi haaremihousut. Ensin etsiskelin sopivia kaavoja pellavaisille haaremihousuille, ja sitten näin kaupassa farkkuhaaremisortsit. Semmoset oli pakko saada! Kaupan versio maksoi sen verran paljon, että päätin tehdä samanmoiset itse. Hain kirpparilta halpoja farkkuja ja muutamien farkkujen lahkeista syntyivät nämä:

Harmi vaan, että niistä tuli liian leveät minulle, joten sovituskuvissakin on mieheni (jolle housut sopivat mielestäni paljon paremmin kin minulle, mutta joka ei voi käyttää niitä, kun ei ole varma, käyttääkö muut miehet haaremihousuja ;) ) Noh, jospa näille jotain käyttöä olisi, joskus! Näiden pohjalta on kuitenkin hyvä muokata seuraavaa sopivampaa versiota.

Viime kuussa ompelin myös kollaritakin Veijarille, joka ei yhtään tykkää huppareista (toisin kuin äitinsä, joka haluaisi pukea lapsilleen aina hupparit...), mutta tämä takki on onneksi mieluinen. Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että Veijari sai itse valita kankaan kangaskaupasta. Myyjää meinasi hieman naurattaa, kun me pikkumiehen kanssa neuvoteltiin tulevan paidan väristä :) Veijari kannatti keltaista ja minä melkeinpä kaikkea muuta paitsi keltaista.

Ompelukone ja saumuri nököttävät ruokapöydällä ja odottavat, että ehdin ommella. Tämän viikon jälkeen aikaa pitäisi olla enemmän, kun saan opiskelut pakettiin tältä vuodelta. Ja onneksi ostettiin ihana iso pöytä, jossa mahtuu syömään, vaikka ompelukset toisessa päässä onkin levällään :)