Pitkästä aikaa! Muutto ja opiskelujen alku ja monet muut hälinät ovat vieneet aikani ja huomioni viime viikkoina niin tiiviisti, että blogin rustailu on jäänyt. Aika ei ole antanut periksi, vaikka halua kirjoittamiseen olisi ollut:) Toisaalta, enpä ole saanut tällä saralla mitään aikaiseksikaan...
Vietimme toista hääpäiväämme elokuun lopussa ja sen kunniaksi ajattelin laittaa tänne kuvia vihkihuovasta, jonka tein häitämme varten. Noh, se hääpäivä oli ja meni, mutta laitan ne kuvat tänne nyt, kun pidän taukoa tutkielman kirjoittamisesta!
Kaikki lähti siitä, kun jossain hääsivuilla surffatessani sain tietää, että kirkossa vihkipari seisoo toimituksen ajan vihkiryijyn päällä. Seurakunnilla on omat ryijynsä, mutta jotkut parit haluavat käyttää omaa ryijyä. Ryijyn uskotaan suojaavan hääparia pahoilta hengiltä (tai jotain sinne päin...). Sitten löysin nettikaupan, josta sai tilata huopataiteilijan tekemän vihkihuovan. Innostuin ja päätin, että haluan tehdä sellaisen meille! Huovuttamiskokemukseni rajoittui aika lailla ala-asteen ensimmäisillä luokilla tekemiini tossuihin, mutta sinnikkäästi aloin ottaa asioista selvää. Lainasin kirjastosta kirjoja ja hain ideoita. Suunnittelin mallia ja huovan kokoa ja selvitin paljonko siihen kuluu villaa. Haalin erivärisiä villoja sieltä täältä ja lopulta suunnitelma oli valmis. Äiti tuli avuksi toteuttamaan suunnitelmaa :)
Paperilla oli pienen pieni piirustus huopaan tulevasta kuvasta. Kylppärissä oli koko lattian peittävä muovi, jonka päälle asettelin villaa ensin isoina levyinä pohjaksi ja sen päälle aloin hahmotella kuvaa. Sitten laitoin tyynyn villojen alle ja neulahuovuttamalla kiinnitin kuvat pohjaan ja kaikki villat kevyesti toisiinsa.
Tämän jälkeen työ kasteltiin ja hierottiin kevyesti marseille-saippualla. Päälle levitettiin bambuverho ja koko komeus käärittiin rullalle. Sitten sitä vaan lattiaa vasten rullattiin ja rullattiin ja rullattiin ja rullattiin ja rullattiin... Välillä avattiin, lisättiin vettä ja saippuaa, paranneltiin käsin ja neulalla huovuttamalla huonoja kohtia, käännettiin 90 astetta ympäri ja taas rullattiin ja rullattiin ja rullattiin... Aikaa meni noin 8 tuntia!
Kun villat olivat huopuneet ja pysyivät kunnolla kiinni omilla kohdillaan, huopaa luotettiin vuoroin kylmässä ja vuoroin kuumassa vedessä. Huopa oli niin iso, että en saanut puristeltua sitä huuhteluiden välillä käsin kuivaksi. Niinpä talloin siitä lattiaa vasten enimmät vedet pois ;)
Jostain olin lukenut, että huovutettaessa työ kutistuu noin kolmasosan ja olin ottanut sen huomioon työn kokoa mietiskellessäni. Mutta tämä työpä ei kutistunutkaan vaan se jäi aivan jättimäiseksi! Eipähän ollut ainakaan ahdasta siinä mieheni kanssa papin edessä seistessä ;)
Seuraavaksi huovutin samalla tekniikalla vihertävän sävyisen huovan, josta leikkasin piirtämäni kaavan avulla pihlajan lehtiä. Lehdet kiinnitin huopaan neulahuovutuksella. Veden ja saippuan avulla pyörittelin pihlajan marjat ja ompelin ne muutamalla pistolla kiinni. Huovutin marjoja muutaman kerrallaan aina kun ehdin ja jossain vaiheessa ne menivät hukkaan. Jouduin siis urakoimaan marjat uusiksi, minkä jälkeen valmiit pallot löytyivätkin. Voi, miten kiva..! Niitä löytyy kaapin perältä vieläkin :)
Neulahuovuttamalla jälkikäteen lisäsin myös ulpukat veteen ja seppeleen naisen päähän.
Viimeistelin huovan pellavaisella taustakankaalla, jonka käänsin etupuolelle kehyksiksi ja ompelin käsin kiinni. Taakse kirjailin häidemme päivämäärän ja alareunaan omat nimikirjaimet. Alla olevassa kuvassa vihkihuopa on valmiina käyttöä odottamassa. Kirkko-osuuden jälkeen huopa ripustettiin hääpaikan seinälle ja häiden jälkeen kotimme seinälle.
Tunnearvoa tällä ainakin on mittaamattoman paljon, kun vaivaa ja työtunteja en säästellyt sitä tehdessäni. Vaikka huovan monet virheet silmiini pistävätkin, on se silti minulle kaunis rakkautemme symboli.
Toivon, että Vesseli ja Veijarikin haluavat tätä huopaa isona käyttää, jos sille on tarvetta <3
